En ole kirjoittanut nyt toviin, joka on johtunut kiireestä. Keväällä oli 4 eri pääsykokeet niin niiden lukeminen kävi sen verran raskaaksi ettei oikein BDSM ehtinyt mielessä käymään kovin usein ja sen ajan käytti ennemmin tekemiseen kuin kirjoittamiseen. Kokeiden jälkeen aika onkin mennyt nyt kk tässä levätessä ja yrittäen tottua taas elämään.
Joitain kertoja on tullut nyt kokoonnuttua uudella miittiporukalla joka on sävyltään aika erilainen kuin aiemmat olemassa olevat. Enemmän aihepiirin keskustelua ja miittien ulkopuolellakin taitaa väki enemmän olla tekemisissä toistensa kanssa. Muutenkin henki ollut melko tiivis. Siksi ei itselle ollut kynnys ehdottaa puistopiknikkiä ja sidostelua siihen lomaan.
Ihmeen kaupalla sain paikalle jopa I jaksamaan vaikka I ei pahemmin miiteistä välitä. Tein I melko simppelin perus sidonnan mukaani ottamilla köysillä ja muutamat ihmiset seurailivat sitä ja muuta vilkaisi paria sitomiseen liittyvää fiksumpaa kirjaani mitä olin napannut mukaan pienestä pervolainakirjastostani. Tämän jälkeen eräs mieshenkilö ilmoittautui vapaaehtoiseen ja tuli hieman testattua puiden käyttöä apuna. Kun ei sido miehiä toviin ehtii unohtaa miten paljon enemmän köyttä menee isokokoiseen mieheen kuin hoikkaan naiseen. Myöhemmin vielä autoin yhtä pariskuntaa sidostelussa ja yritin hieman opettaa omaa tapaani hahmottaa itse sidontoja.
En ollut pohtinut omaa suhtautumistani tähän ideaan tarpeeksi tarkasti. Koska kun aloin I laittamaan pakettiin, rupesivat ihmiset seuraamaan lähempää joka oli reaktio jota en ollut tajunnut olettaa. Veikkasin että väki ehkä itse sidostelisi tai sitten muuten jatkaisi vain sosialisointia. Nyt sen sijaan että minulla olisi ollut vain käsillä tekemisissä oli yleisöä joka hieman jopa oletti että olisi mahtunut näkemään lähempää työskentelyä. Pieni hetki alussa meni omaa orientaatiotani muuttaa hieman enemmän esittelynsuuntaan, koska se poikkesi niin paljon alkuperäisestä ajatuksestani. Toiseksi ongelmaksi huomasin yritykseni auttaa tätä pariskuntaa.
Ensimmäisen paketin maltoin neuvoa vielä melkopitkälti asioita ohjeistaen, kun illan toista pakettia ruvettiin vääntämään se meni enemmän demostraatioksi missä minä paketoin ja toinen seuraa vierestä. Minulla vain ei oikein sovi sellainen vierestä ohjaaminen ilman että itse teen samalla koska tuntuu pahalta ruveta toista pysäyttämään ohjatakseni tarkemmin erisuuntaa sidontaa kun en preferoi että sitominen on kovin millilleen tietyllä tavalla menevää vaan tärkeintä on sidonnan toimivuus. Siksi pitäisi aina olla itsellä paketti mistä selitän ja hidastan samalla kun teen. Oli omituista huomata miten iso ongelmalla itselle oli se etten ole nyt säännöllisesti ehtinyt sidostelemaan tai pidemmän kaavan mukaan, olisi varmaan voinut sidostella jos uhria olisi ollut vaikka koko illan/yön.
Ongelmista huolimatta oli sinänsä antoisa miitti, oli hauskaa sidoksia noinkin paljon ja ennakkoon suunnittelemattomia paketteja ja toisaalta vähän herätellä ja käydä keskustelua miksi sitoo, millä sävyllä jne. Sai hieman keskustelua siitä millaisia sävyjä voi ihan sillä miten itse sitomista tekee välittyä. Tuli myös tutustuttua vähän paremmin tähän pariskuntaankin jotka vaikuttavat oikein mukavilta ja fiksuilta, ja joissain asioissa hieman samaan sävyyn ajattelevilta mikä oli taas vaihteeksi positiivinen yllätys kun aina välistä tuntuu että samaan tapaan miten itse BDSM suhtautuu melko harva.
Tuon porukan kanssa suurin haaste keskustelun herättelemisen suhteen on se että porukasta suuri osa on melko alkutaipaleella vielä uppoutumistaan BDSM mailmaan joten ei vielä ole muodostunut ehkä yhtä selkeitä näkemyksiä asioista kuin itselleni ja toisaalta vielä pieni sellainen arkuus juuri samasta syystä. Sinänsä positiivista vaihtelua nähdä se porukan innostuneisuus aihepiiristä kun aina välistä tuntuu että osa BDSM harjoittajista on jumittunut siihen ja muodostunut pakkopullaa joka vastaa launtaisin saunan ja lotonjälkeen panemista, kiinnosti oikeasti tai ei.
Itsellä kiinnostus BDSM kuten kaikkea kohtaa menee jonkinlaisissa kausissa, välistä on hiljaisempaa kun on stressiä ja kiirettä, mikä oman pienen kitkansa aiheuttaa kun elää käytännössä 24/7 suhteessa. Onneksi olen itsekkin oppinut katkaisemaan sen stressikierteen paremmin ja toisaalta I ymmärtämään että jos meillä on 1kk hiljaisempi jakso niin ei se loputtomiin jatku ja ei tarvitse alkaa stressata suhteen tuhosta ja muuttumisesta normaaliksi parisuhteeksi.
Toivottavasti nyt tätäkin blogia ehtii ja jaksaa paremmin kirjoitella. Huomaa kyllä että ihmisten kanssa ihan kasvokkain tapaaminen ja aihepiiristä puhuminen virkistää itseä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti