Mistä on kiltit subit ja huonot masterit tehty.

Olen kirjoittanut tämän tekstin jo maaliskuussa mutten näemmä muistanut julkaista.

Ihmisten odotukset niin dominoivia kuin submissiivisiakin kohtaan on ollut vilkkaan keskustelun lähde BDSM baari foorumilla ja blogeissa. Suurin osa näistä keskusteluista on aiheuttanut itselläni ärsytystä ja minulla meni pitkään miettiä miksi, kunnes fetlifessä ollut teksti kolahti kunnolla.

Seuraava teksti on puhtaasti näiden kirjoitusten herättämän reaktion ja mielipiteen purkua.

Ihmisillä on mielikuvia mitä ihmiset yhdistävät termeihin. Mielikuva termistä auto perustuu varsin paljon meidän arkielämämme kokemuksiin autojen kanssa ja mainontaan. Mielikuva termistä submissiivinen voi perustua täysin fiktioon koska riittävästi muita vertailukohtia ei ole, tai ne ovat aiemman mielikuvan värittämiä.

Dominoivan pitäisi aina ola määrätietoinen. Osata lukea toisen ajatukset että pystyy juuri sopivan rajusti kohtelemaan. On 100% tilanteen herra kokoajan, myös pyytäessään lisää vessapaperia kun rulla on tyhjä ja istuu pöntöllä.

Submissiivinen on aina nöyrä. Innostuu kaikesta ja onnistuu ilmaisemaan kaikkia hienoja ideoita mitä haluaisi tehdä, sanomatta ääneen ettei kyseenalaista toisen auktoriteettia. Koskaan ei ole ongelmia kestää toisen tuottamaa kipua ja aina on valmis palvelemaan seksuaalisesti.

Kaikki tietävät miten kaukana todellisuudesta mielikuvat ovat, silti yllättävän monelle todellisuuden kohtaaminen tuntuu olevan vaikeaa ja aiheuttavan itsensä kyseenalaistamista. BDSM harjoittamisessa tärkeintä on jännite, se tunnelma mikä syntyy hetkessä ja joka ohjaa sitä miten toisen tekoja tulkitsemme ja miten niihin reagoimme. Tämän jännitteen luomisessa nämä mielikuvat ovat olennaisessa osassa mikä selittänee niiden tärkeyttä, vaikka suoranaisesti ei roolileikeistä olisikaan puhe.

Ongelmalliseksi homma menee kun aletaan näihin mielikuviin vertaamaan itseään tai toista. Ilman että tiedostetaan että mielikuvilla ei itsellään ole arvoa: Ihmisillä ja vuorovaikutuksella on.

Kevät meni kesä tuli: Miksi hiljaista

En ole kirjoittanut nyt toviin, joka on johtunut kiireestä. Keväällä oli 4 eri pääsykokeet niin niiden lukeminen kävi sen verran raskaaksi ettei oikein BDSM ehtinyt mielessä käymään kovin usein ja sen ajan käytti ennemmin tekemiseen kuin kirjoittamiseen. Kokeiden jälkeen aika onkin mennyt nyt kk tässä levätessä ja yrittäen tottua taas elämään.

Joitain kertoja on tullut nyt kokoonnuttua uudella miittiporukalla joka on sävyltään aika erilainen kuin aiemmat olemassa olevat. Enemmän aihepiirin keskustelua ja miittien ulkopuolellakin taitaa väki enemmän olla tekemisissä toistensa kanssa. Muutenkin henki ollut melko tiivis. Siksi ei itselle ollut kynnys ehdottaa puistopiknikkiä ja sidostelua siihen lomaan.

Ihmeen kaupalla sain paikalle jopa I jaksamaan vaikka I ei pahemmin miiteistä välitä. Tein I melko simppelin perus sidonnan mukaani ottamilla köysillä ja muutamat ihmiset seurailivat sitä ja muuta vilkaisi paria sitomiseen liittyvää fiksumpaa kirjaani mitä olin napannut mukaan pienestä pervolainakirjastostani. Tämän jälkeen eräs mieshenkilö ilmoittautui vapaaehtoiseen ja tuli hieman testattua puiden käyttöä apuna. Kun ei sido miehiä toviin ehtii unohtaa miten paljon enemmän köyttä menee isokokoiseen mieheen kuin hoikkaan naiseen. Myöhemmin vielä autoin yhtä pariskuntaa sidostelussa ja yritin hieman opettaa omaa tapaani hahmottaa itse sidontoja.

En ollut pohtinut omaa suhtautumistani tähän ideaan tarpeeksi tarkasti. Koska kun aloin I laittamaan pakettiin, rupesivat ihmiset seuraamaan lähempää joka oli reaktio jota en ollut tajunnut olettaa. Veikkasin että väki ehkä itse sidostelisi tai sitten muuten jatkaisi vain sosialisointia. Nyt sen sijaan että minulla olisi ollut vain käsillä tekemisissä oli yleisöä joka hieman jopa oletti että olisi mahtunut näkemään lähempää työskentelyä. Pieni hetki alussa meni omaa orientaatiotani muuttaa hieman enemmän esittelynsuuntaan, koska se poikkesi niin paljon alkuperäisestä ajatuksestani. Toiseksi ongelmaksi huomasin yritykseni auttaa tätä pariskuntaa.

Ensimmäisen paketin maltoin neuvoa vielä melkopitkälti asioita ohjeistaen, kun illan toista pakettia ruvettiin vääntämään se meni enemmän demostraatioksi missä minä paketoin ja toinen seuraa vierestä. Minulla vain ei oikein sovi sellainen vierestä ohjaaminen ilman että itse teen samalla koska tuntuu pahalta ruveta toista pysäyttämään ohjatakseni tarkemmin erisuuntaa sidontaa kun en preferoi että sitominen on kovin millilleen tietyllä tavalla menevää vaan tärkeintä on sidonnan toimivuus. Siksi pitäisi aina olla itsellä paketti mistä selitän ja hidastan samalla kun teen. Oli omituista huomata miten iso ongelmalla itselle oli se etten ole nyt säännöllisesti ehtinyt sidostelemaan tai pidemmän kaavan mukaan, olisi varmaan voinut sidostella jos uhria olisi ollut vaikka koko illan/yön.

Ongelmista huolimatta oli sinänsä antoisa miitti, oli hauskaa sidoksia noinkin paljon ja ennakkoon suunnittelemattomia paketteja ja toisaalta vähän herätellä ja käydä keskustelua miksi sitoo, millä sävyllä jne. Sai hieman keskustelua siitä millaisia sävyjä voi ihan sillä miten itse sitomista tekee välittyä. Tuli myös tutustuttua vähän paremmin tähän pariskuntaankin jotka vaikuttavat oikein mukavilta ja fiksuilta, ja joissain asioissa hieman samaan sävyyn ajattelevilta mikä oli taas vaihteeksi positiivinen yllätys kun aina välistä tuntuu että samaan tapaan miten itse BDSM suhtautuu melko harva.

Tuon porukan kanssa suurin haaste keskustelun herättelemisen suhteen on se että porukasta suuri osa on melko alkutaipaleella vielä uppoutumistaan BDSM mailmaan joten ei vielä ole muodostunut ehkä yhtä selkeitä näkemyksiä asioista kuin itselleni ja toisaalta vielä pieni sellainen arkuus juuri samasta syystä. Sinänsä positiivista vaihtelua nähdä se porukan innostuneisuus aihepiiristä kun aina välistä tuntuu että osa BDSM harjoittajista on jumittunut siihen ja muodostunut pakkopullaa joka vastaa launtaisin saunan ja lotonjälkeen panemista, kiinnosti oikeasti tai ei.

Itsellä kiinnostus BDSM kuten kaikkea kohtaa menee jonkinlaisissa kausissa, välistä on hiljaisempaa kun on stressiä ja kiirettä, mikä oman pienen kitkansa aiheuttaa kun elää käytännössä 24/7 suhteessa. Onneksi olen itsekkin oppinut katkaisemaan sen stressikierteen paremmin ja toisaalta I ymmärtämään että jos meillä on 1kk hiljaisempi jakso niin ei se loputtomiin jatku ja ei tarvitse alkaa stressata suhteen tuhosta ja muuttumisesta normaaliksi parisuhteeksi.

Toivottavasti nyt tätäkin blogia ehtii ja jaksaa paremmin kirjoitella. Huomaa kyllä että ihmisten kanssa ihan kasvokkain tapaaminen ja aihepiiristä puhuminen virkistää itseä.

Peruutus ja ajatuksia yleisöstä.

Juuri kun olimme aloittamassa ennakkoon, puhelin piippasi ja X1 ilmoitti että joutuukin perumaan. Oma ensimmäinen reaktio oli selvittää ettei mitään vakavaa ollut käynyt kun näin viimetipassa oli peruutus. Onneksi huoleen ei ollut tarvetta, kunhan oli tullut este.

Tästä selvittyä ehdin hetken mielessä kiroilla ja antaa I tovin omaa turhautumistaan viimehetken peruutuksen purkaa murjottamalla peiton alla, samaan aikaan kun itse päässäni mietin mitä suunnitellusta pystyn toteuttamaan järkevästi ja mitä joutuu improvisoimaan uusiksi. Hyvin kaikki lopulta meni ja antoisa 5h sessio. Tuli todettua että n. 1m alumiiniputki on mainio sitomispiste kun läpi laittaa menemään köyden kolmeen kertaan että tangon saa sopivasti jalkoja levittämään.

Peruutuksen tultua aloin miettiä heti ehtisikö kukaan sopiva tuttava lyhyellä varoituksella yleisöksi katsomaan sessiota että häpeä ja nöyryytys aspektin saisi paremmin toimimaan. Ainoastaan 1 ihminen tuli nopeasti mieleen jolle viestiä laittaa, paria muuta harkitsin mutten viitsinyt alkaa edes kysymään kun tiesin aikataulut tiukoiksi tai en tarpeeksi hyvin tunne että reaktion olisin tiennyt ehdotukseen. Vaikka nyt ei yleisö ehtinytkään, heräsi ajatus että voisi jossain vaiheessa toteuttaa teekutsut.

Olen pohtinut muutenkin että pitäisi tuoda elämään taas yhteistä sitomisharjoittelua, sitä että porukalla kokoontuu vaan samaan tilaan rauhassa tekemään sidontoja, vaihtamaan ideoita, miettimään miksi sitoo miten sitoo ja samalla seuraamaan ohimenne muiden työtä ja ideoita. Kenties pitäisi erikseen järjestää myös jotain kevyempiä sessiotilanteita missä porukalla jotain tulee tehneeksi. Se että saisi BDSM yhdistettyä sellainen lämminhenkisen sosiaalisen aspektinkin.

Vaikka paljon pervoja sinänsä tunnen, kynnys moisen organisointiin tuntuu aina niin korkealta. Itselleni on hämmentävän iso kynnys nykyään ottaa yhteyttä ihmisiin BDSM liittyen, vaikka olisin jossain määrin tutustunut väkeen miitissä (saati jos en ole kasvotusten tullut tavanneeksi edes tai keskustelleeksi mutta tiedän ihmisen tuttavan kautta tms mutkan kautta), koska koen jotenkin sen miitin ulkopuolisen kontaktin muodostamisen isoksi kynnykseksi. Kun miitit ovat jotenkin niin neutraalin pyhää maata itselle. Tämä varmasti hämmentää niitä ihmisiä jotka minut ovat tavanneet ja kuulleet sen loputtoman avoimen puhesorinan mikä minusta lähtee kun aihepiiristä kasvotusten puhuminen alkaa. Sinänsä välistä kaipaisi enemmän ihmisten kanssa muutenkin näkemistä ja keskustelua miittien ulkopuolella koska niissä ei jotenkin viitsi alkaa ihan lian syvälliseen pohdiskeluun aihepiiristä ja näkökulmien kaiveluun. Minulle kun keskustelu on tärkeä tapa ajatuksien prosessointia ja edes omankin näkökulmani pohtimista.

Teekutsut on idea mitä olen jopa kerran hieman toteuttaen ja useammin pohtinut. Kutsuttu väki kokoontuisi juoman teetä ja syömään kakkua, samalla kun esim subi hakataan, nolataan, tai tehdään muuta mitä mieleeni on tullut ja he keskustelevat keskenään, tekevät ohimenne kenties ehdotuksia ja kommentteja, ja kenties auttavat tai osallistuvat tilanteeseen miten ikinä asiat etenevätkään. Tärkeä on ylikorostetun etiketin mukainen hienostunut käytös. Tämä mahdollitaa sen ettei väen tarvitse toisiaan pahemmin tuntea, voivat tutustua teetä hörppien ja samalla on jotain mistä keskustellakkin, se subi mitä varten tilaisuus on.

Jos joku tätä satuu lukemaan ja on kiinnostunut porukalla rennosti sidoskelusta, teekutsuista tai muusta niin rohkeasti viestiä. oranssilyhty@gmail.com tavoittaa jos muuta helpompaa tapaa ei tiedä.
Ps. eksyn myös välistä ihan mielelläni rupattelmaan aihepiiristä kuntokävelyllekkin jos joku moista haluaa.

Turvallisuus, tuo loputon suo.

Olen vuosien varrella pohtinut eri BDSM liittyvien asioiden turvallisuutta, kirjoittanut asiasta sanasen johonkin ja puhunut asiasta paljon. Silti aina kun päätyy keskustelemaan uudemman ihmisen aihepiiristä, iskee jossain kohtaa halua kunnon turvallisuus oksennukseen ja samantien iskee fiilis "Ei. Ei ole hyvä idea alkaa saarnaamaan, kyllä ihmiset tajuavat itsekkin asioista ottaa selvää" Ja suurin osa tajuaakin, ainakin osasta asioista, ainakin jotain.

Miksi minulle asioiden turvallisuus on tärkeää? RACK. Risk-Aware Consensual Kink eli Riskit tiedostaen yhdessätuumin asioita tekevä pervo. Lähes kaikkeen liittyy riskejä ja yhtälailla tapoja millä niitä riskejä voi pienentää. Tärkeintä onkin tehdä tietoisesti se päätös minkä riskin otta hakemalla mahdollisimman hyvän käsityksen riskeistä. Se mikä itsellä välistä pistää kiehumaan sisällä on vastaanottavaisten ihmisten ajattelu "Kyllä minä luotan että se tekevä puoli tietää asiat". Varmasti tietääkin 80% ajasta, 10% ajasta se tekee virheitä ja 10% ajasta se ei tule tienneeksi kaikkia riskejä. Toivoisin että ihan aina kaikkea eivät ihmiset opettelisi kantapään kautta. Sen verran paljon sitäkin kautta asioita näissä piireissä tulee opittua.

Kun molemmat tietävät riskeistä voi asioista helposti keskustella ennen sessiota kun sopii asioita, voi tarkistaa että toinen on ottanut huomioon ne epätodennäköisemmätkin skenaariot.

Positiivista on että skenessä(kyllä tulen käyttämään tätä vihattua ja rumaa sanaa varmasti useinkin, tarkoittaen sitä väkeä joka aktiivisesti osallistuu keskusteluihin foorumeilla, miiteissä ja bileissä) on enemmän alettu puhua myös psyykkisestä turvallisuudesta, jälkihoidosta, ihmisten välisten suhteiden kommunikaatiosta ja kaikesta muusta mahdollisesta. Aina välistä tosin tuntuu siltä että tämän puolen jalkoihin taas on jäänyt turvallisen tekniikan painottaminen. Harvoin muistetaan puhua floggerien ja välineiden käytössä siitä että mietittäisiin mistä suunnasta ja miten lyödään että kun se lyönti kiertää tai muuten osuu huonosti niin mikä se todennäköinen seuraus olisi.

Miksi uudet ihmiset eivät sitten tunnu aina ehtivät näistä kaikista kuulemaan? Koska näistä ei käydä jatkuvaa keskustelua kaikkialla. Olisiko tähän jokin fiksu ratkaisu? Kehittää jokin wiki,foorumiviesti tai muu mihin päivitettäisiin se ajantasainen turvallisuus informaatio ja kasa linkkejä. Rakenne voisi hyvinkin olla kuin lääkeluettelosta: Todennköiset riskit, harvinaisemmat, epätodennäköiset. Miten näitä riskejä voi pienentää. Pitkä kuvaus missä näissä asioissa on oikeasti kyse.

Lupasin kirjoitella hieman sidonnnoista ja kuristamisesta. Sitomista pidetään lähes turvallisimpana asiana mitä BDSM saralla voi harrastaa materiaalia fetissismin jälkeen, silti fetlifen tärkeimpiä/parhaita ryhmiä on https://fetlife.com/groups/47741 vakavista vaaratilanteista ja onnettomuuksista mitä on sattunut sidonnoissa. Milloin on kyse ollut hermopuristuksen aiheuttamista pitkittyneistä vaurioista, milloin roikotuspisteiden hajoamisesta. Hengityksen kontrolloinnissa on merkittäviä riskejä mitä harvemmin puidaan. Yksi näistä on sydänpysähdys joka voi tulla hyvinkin yllättäen. Tässä on http://www.jaywiseman.com/SEX_BDSM_Breath_Closing_Argument.php Jay Wisemanin "definitiivinen" kirjoitus aiheesta.

Tuppaan kirjoittamaan asioista vähän turhankin yleisen lätisevään sävyyn. Yritän jatkossa selkeämmin tuoda sitä omaa näkökulmaa esille, mutta pyrkien silti pitämään kirjoitusten informaatiosisällön ajattelua herättävällä tasolla.

Millä sitä paketin tekisi?

Usb-Johto, kaiutinkaapeli, rautalanka, ankkuriköysi, pyyhe, tekokuituköysi, juuttiköysi, vyö ja jne. Kaikki välineitä millä olen ihmisiä sitonut vuosien mittaa. Jokaisen käyttöön on ollut jokin syy. Milloin se on ollut rahatilanne, milloin mielipide materiaalista, milloin tilanne. Aloitellessa helposti ei tajua miten paljon sitomiseen vaikuttaa millaista materiaalia käyttää sitomiseen. Miten köydet kulkevat, millainen tuntuma sidottavalla on materiaaliin, miten helpolla köysi polttaa, miten solmut asettuvat jne.

Kauan sitten käytin kaiutinkaapelia, koska a) se oli halpaa b) sitä ei saanut umpisolmuun mitenkään c) se ei polttanut. Jos koskaan päädytte moisella sitomaan tulee hyvin nopeasti ilmi miksi tälläinen sitominen on hyvin funktionaalista. Kun "köysi" ei vain mitenkään mene solmuun lukkoon niin siinä ei paljoa ole tilaisuutta tehdä mitään kovin monimutkaista ja on pakko pelata hyvin materiaalin rajoissa.

Clash olsonin ankkuriköysi taas mahdollisti jo paljon monipuolisemman työskentelyn ja predikamentin. Jopa visuaalisen puolen. Sen etuna on pehmeys ja edullisuus. Aivan liian paksua ja liukasta se moneen asiaan on mutta helppoa puhdistaa ja siedettävää hoitaa.

Bauhaus synteettinen sileä 8mm. Tätä köyttä saa useissa väreissä ja vetolujuus on älytön ja hintakaan ole mahdoton. Pinta on aluksi turhankin liukas mutta kuluu käytössä varsin mukavaksi. Isoimpana etuina hoito. Vois vain käytön jälkeen iskeä pesukoneeseen jos köysi on likaantunut tai tahrautunut, laittaa kuivumaan ja se on siinä. Ei öljyämistä, ei pitkiä kuivausaikoja. Tämä köysi toi mukanaan merkittävästi visuaalista puolta ja helpotti sitomista huomattavasti. Tietyt solmut eivät pidä ihan tarpeeksi ja tuntuma sidottavaan on hyvin neutraali.

Juutti 6mm. Köysi jonka työstämine käyttökelpoiseksi on jo oma urakkansa, ja mikä silti tulee pölisemään sen verran että heinänuhaa jos on sidottavalla niin hyvin nopeasti tulee ilmi kunnes tarpeeksi käyttänyt. Hyvä kestävyys luonnnonkuiduksi, sopivasti tuntuu sidottavassa, pitää erittäin hyvin suuren kitkansa vuoksi. Pystyy paremmin tutkimaan sitä itse köyden aiheuttamaa tuntemusta sidottavan iholla. Edullinen metrihinta. Solmujen kastuminen aiheuttaa helposti lukkiutumista.

Aina sidottaessa on hyvä pitää mielessä ne perus seikat, onko sidottavalla mitään tapaa selvitä tilanteesta jos saat sairaskohtauksen. Miten saat sidottavan irti nopeasti kun rappukäytävässä alkaa tulipalo. Mitä sitten kun verenkierto häiriintyy ja solmu ei aukea. Iso ja merkittävä apu on hätäleikkuri. Osa väestä käyttää turvasaksia, itse preferoin

Benchmade rescue hook http://www.benchmade.com/products/5 Ainoa leikkaava terä on koukun pohjukka joten terällä ei kovin helposti paniikissa rimpuilevaa ihmistä vahingossa leikkaa, mutta terään silti saa helposti riittävästi voimaa että köysi katkeaa vaivatttomasti. Tuon myös saa kätevästi vyöhön kiinni mistä sen saa hetkessä otettua käteen jos tilanne ylättäen syntyy, eikä tarvitse etsiä mihin sen laski.

Itse käytän nykyään pääasiassa juuttia. Bilekäytössä tai jos haluan tiettyä visuaalisuutta käytän synteettistä. Improvisoin vielä paremmin synteettisellä sitoessani kun siihen on vuosien mittaa kehittynyt parempi tuntuma kuin juutilla minkä kanssa työskennellyt vasta 6kk.

Seuraavan kerran tekstiä joko kuristamisen riskeistä tai köysillä työskentelystä.

Esimerkki#1 X1 muutokset.

Päivitystä suunnitelmaan:
X1 luettua suunnitelman todettiin aikataulumuutoksia ja että I laukeamiseen siirymisen ehdoksi ei laiteta X1 laukeamista ettei turhaan paineita tule X1, vaan se kun I laitetaan runkkaamaan minut laukeamaan X1 rinnoille ja I nuolemaan ne puhtaaksi. Samalla X1 voi kommentoida I tekemistä ja luoda sitäkautta häpeän ja kiihoittumisen tunnetta. X1 paikalle saapumista tosiaan I tarkoitus pitää tiukassa kurissa, katsoa asentoa katsoa olemista, käytöstä jne että tillanne hieman sävyltään muutuu ja rentoutuu kun X1 saapuu että itse session suunta selkeästi muuttuu..

Sessiosuunnittelua esimerkki #1

Ihmiset kirjoittavat sessioistaan, mutta harvoin näkee kirjoitettavan sitä edeltävästä prosessista. Siitä kun session pohtiminen ja ideoiden kasaaminen alkaa. Enkä jaksa uskoa että olen ainoa joka sitä välistä enemmänkin miettii. Omat sessioni voi karkeasti jakaa 4 eri kategoriaan niiden suunnitelmallisuuden mukaan.

Täysin extempore alkavia, missä aivoni juoksevat kilpaa tilanteen edessä että hommassa on mitään tolkkua, mikä joskus on melko haastavaa ja vie siksi itseltäni hieman hupia itse tekemisestä kun joutuu kokoajan pohtimaan mitä aikoo seuraavaksi.

Yksittäiseen ideaan nojaavia missä on jokin alku, keski tai loppupiste ja muuten homma rakentuu lennosta tämän huomioon ottaen.

Spotitettu missä on useampia yksittäisiä ideoita ja niiden välissä on paljon pelivaraa eikä järjestyskään ole mitenkään kriittinen.

Rakennettu missä on mietitty hyvinkin tarkasti homman rytmitys, oletetut reaktiot, mahdolliset reaktiot, mahdolliset tilanteet mihin reagoida, vaihtoehtoiset toimintatavat, tarkat vaiheiden kestot jne.

Tällä kertaa olisi tarkoitus hieman spotitettua suunnittelua harrastaa missä kuitenkin hieman sitä rakennetta ja rytmiäkin huomioi jättäen kuitenkin paljon varaa improvisaatiolle. Olen tuttavani X1 kanssa tuntenut vuosia ja olemme yhdessä aiemminkin I käsitelleet. I ja X1 tulevat hyvin toimeen muutenkin. Viime aikoina meidän kaikkien aikataulut ovat aiheuttaneet sen että vaikka X1 kanssa on hieman ideointeja tehty on aina hommat peruuntuneet. Nyt ensiviikolle on viimein jotain taas sovittuna tarkalla päivällä ja alustavalla ajalla, niin on aika alkaa jo vähän konkreettisemmin suunnitella asioita valmiiksi.

Reunat:

X1 aikataulu alustavasti viittaisi alkamiseksi X1 osalta klo 17. Omani ja I aikataulu päivälle on vapaa joka mahdollistaa aiemman alkupisteen. Paikkani tulee olemaan asuntoni koska tilojen ja välineiden kannalta helpointa. Tämä merkitsee että kaikkien 3 kanssa on max 5½h hiljaisuuteen. X1 kotiin menee bussia vielä hiljaisuuden jälkeen joten tämä ei ole rajaava kohta. X1 terveys pitäisi olla normaali joten tämä ei vaikuta sessioon. I terveydentila taas tällähetkellä vaikuttaa rajoittaen suurempaa breathplaytä, sähköä ja iskuja tietyille alueille, sekä voimakkaan fyysisen stressitilan.

Alkuideat/kiinnostukset:

Koska kyseessä on X1 kanssa yhdessä toimiminen olen pyrkinyt kartoittamaan vieraan kiinnostuksia ja yhdessä pohtimaan mitä asioita halutaan tökkiä/kokeilla ja rakentaa sitten siitä.

I takapuolella leikkiminen. X1 ei ole päässyt paljoa takapuolia hoitelemaan joten kun viimein terveyden puolesta on mahdollista on hän ilmaissut halunsa laittaa sormia I takamukseen, nimenomaan preferoiden sormia lelujen sijaan.

Yliseksualisointi. Aiemmasta peruuntuneesta ideoinnista elämään jäännyt ajatus, jos pidempikin sessio pidetään jatkuvasti korkealla seksuaalisella jännitteelä, ettei varsinaisesti ole mitään hengähdys taukoa. Kaikki kolme olemme hyvin voimakkaasti seksuaalisia ihmisiä joten se että sen tilanteen vain pitäisi yllä ja tietoisesti ruokkisi, voisi johtaa kiintoisiiin tuloksiin.

Kuvaaminen. I on ilmaissut kiinnostusta sitä kohtaan että häntä kuvattaisiin nöyryyttävissä/hävettävissä tilanteissa. Tämä aiheutti minulla ja X1 idiootti fiiliksen kun ei ollut meidän mieleemme koskaan tullut, vaikka pidämme siitä miten I häpeilee omaa seksuaalisuuttaan.

Halutut reaktiot ja kulku:

I loistaa kiihottuminen hyvin voimakkaasti ja myös häpeä sitä kohtaa ja omaa kontrolloitavuuttaan kohtaan. Alusta asti tämän kärjistäminen, myöhemmin yhdistettynä takapuolella leikkimiseen ja sen reaktion kuvaamiseen ja sitten sen kuvatun materiaalin kohtaamiseen mahdollistaa melko hyvän alustavan kaaren.

Suunnitelma:

Ennenkuin X1 tulee on tärkeää voimakkaasti alista I ja antaa I löytää paikkansa kun viimeisestä isommasta sessiosta on jo taukoa, eikä ole sairastelun ja kiireen vuoksi ole voinut hetkeen kunnolla alistaa. Tällä tavalla I saadaan paremmin viriteltyä tilanteesen ja tyydytettyä rankemman kohtelun tarve kun sessiota muuten ei ole tältä aspektilta suunniteltu erityisen raskaaksi vaan se on seksuaalisuudella ja häpeällä leikittelyä enemmän.

Kun X1 tulee sisään, pitää I käskeä riisumaan tämä. X1 voi riisutumisen ohessa koskea jo I ja ohjata I käsiä pitkin kehoaa. Tilanne on I uusi ja samalla luo jännitettä ja toisaalta asema on selkeä. Käsken I esittelemään kiltisti lelua takapuolessaan. Tämä tulee olemaan I hyvin nolostuttavaa varsinkin kun X1 tulee kommentoimaan asiaa.

X1 leikkii I sisällä olevalla munalla tuoden läsnäolonsa voimakkaammin tilanteeseen kun sidon I. Tämän jälkeen lelu pois I takapuolesta ettei se kipeydy ja antaa X1 tilaisuuden leikkiä sormillaan.

Kun I on sidottuna voi alkaa tätä käsittelemään kivulla. Sopivassa kohtaa X1 voi alkaa leikkiä esim. uudella g-piste vibraattorilla jota oli kiinnostunut kokeilemaan. Koko tämän astelman pointti on hupentua siihen kun saadaan ajettua I asemaan missä anelee että saisi nuolla X1 jonka jälkeen kun x1 istuu I naamalle voi siitä ottaa kuvaa ja samalla molemmat verbaalisesti huomauttaa I kiihottumisesta. Tämä on hyvä hetki päästää I vessaan, mutta jommankumman tai molempien mennä mukaan.

Tämä on se vaihe missä pitää eniten pelata hetken tuntumalla koska pitää pitää huoli että tilanne kasvaa. Asioita mitä tässä vaiheessa voi tehdä on esim X1 fistata I. Laittaa I runkkaamaan itseään samalla kun vieressä katsomme ja teemme jotain. Panna I takapuoleen. Laittaa I yhtäaikaa imemään penistä, sormettamaan/käyttämään vibraa X1 ja olemaan itse sormetettavana. Tärkeintä tässä vaiheessa on jatkuva fyysinen kontakti, jatkuva seksuaalinen toiminta ja ilmapiiri. Tärkeä on myös että X1 laukeaa ainakin kerran tässä välissä.

Kun tätä on sopivasti tehty on viimein I aika laueta. Laukeaminen tietysti kuvataan. Tilannetta ja laukeamisia jatketaan kunnes I ei enää fyysisesti kykene. Sen jälkeen I muutenvain pidetään lähellä ja alisteisessa asemassa kun sessiosta aletaan toipumaan ja kasailemaan takaisin todellisuuteen.

Jos aika sallii voi lopuksi sitten tehdä monimutkaisempaa sidontaa I ja X1 molempia käyttäen, tai pelkkää I sitoen ja samalla X1 tekee mitä lystää I kiusaamiseksi. Kuvata tätä toimintaa.

syntyvä rytmitys on: Alussa session sävyn paljastuminen, häpeän ja stimulaation kautta kiusaaminen, nöyryyttäminen ja kiihottaminen, häpeällä leikkiminen jonka annetaan sitten purkautua seksuaaliseksi toiminnaksi joka pysyy yllä muttei anna I itse tulla kunnes lopulta annetaan tilanteen purkautua, mutta viedään se yli ja pehmeä lopetus. Huomattava seikka on varata häpeän kasamiselle riittävästi aikaa ja tilaa, koska silloin seksuaalisen toiminan vaiheen ei tarvitse olla niin pitkä myöskään ja siinä on suurempi intensiteetti. Kokonaiskesto on tärkeä I loppuunasti orgasmeilla uuvuttamisen kannalta.

Asioita mitkä voivat mennä pieleen: Sidonnat täytyy miettiä käytettävyyden, kuvattavuuden ja nöyryyttävyyden kannalta tarkkaan ennakkoon. Pitää varautua siihen että I takapuoli kipeytyy liikaa. Siihen että I fyysisesti iskee heikotus kesken intensiteetin. Varata riittävästi vettä. Pitää huoli että minulla ja X1 on riittävästi taukoja. I ei välttämättä meinaa saada tarpeeksi käytettyä vaan liian aktiivisen olon joten täytyy pitää huoli lukea tilanteen sävyä, I ei ole palveluhenkinen vaan käyttöhenkinen. Tässä ei mainita perus turvallisuusseikkoja (tulipalon tullen irroittaminen, paniikkikohtaukset yms.) koska ne eivät tässä sessiossa ole erityisesti poikkevat

Ennakkovalmistelut: Tarkistuttaa tämä alustava suunnitelma X1 ja sopia muutokset. Pitää huoli että I syö mieluusti tukevammin ennen koko homman alkua ja kevyesti juuri X1 saapumista ennen. Miettiä ne sidonnat ja sopivat köydet. Varmistaa järjestelmäkamera, jalusta ja etsiä videokameraan laturi. Varmistaa että kameroissa on tilaa ja virtaa. plan B varmistaa I pokkariin tilaa ja käyttövalmiiksi. Tarvittavat muut välineet valmistella. Laittaa pientä purtavaa ja juotavaa makuuhuoneeseen.

Alku ja mitä tuleman pitää.

Aion kirjoittaa tässä blogissa enemmän ja vähemmän syvällisiä podintoja BDSM liittyvistä asioista ja ehkä jopa sessioista. Olen aiemmin kirjoittanut bdsm-baariin päiväkirjaa mutta viimeaikoina olen törmännyt asiallisiin suomalaisiin bdsm-blogeihin ja aloin pohtia joskos taas pitkästä aikaa alkaisi aihepiiristä kirjoittamaan, että tulisi enemmän pohdittua ja toisaalta harrastettua. Avaukseni tulee polveilemaan hieman jokasuuntaan ja jatkossa kirjoitan tiukempien otsikoiden alle.

Olen aihepiirin parissa ollut kohta 12v. Aina välistä kun alan miettiä se pääsee yllättämään kovin. Samoin se miten erilainen käsitys ja ymmärrys minulla nykyään asioista. Aina välistä sitä kuvittelee osaavansa jotain, vain huomatakseen että vielä on paljon seikkoja mitä ei hallitse tarpeeksi hyvin. Minun tapani töyskennellä aihepiirin parissa on aina pyrkiä ymmärtämään asioita kokonaisuuksina ja miten ne toimivat. Jos kiinnostun uudesta aiheesta selvitän ensin turvallisuuteen vaikuttavat seikat ja sitten miten asiat käytännössä toimivat. Tämä mahdollistaa sen että voin antaa aivojeni kehittää ideoita, eikä oma osaamiseni ole se rajoittava tekijä.

Hyvä esimerkki tästä lienee sitomisessani tapahtunut evoluutio. Funktionaalisesta ja hyvin pelkistetystä predikamenttiin mistä taas visuaaliseen pakettiin, takaisin funktionaaliseen ja siitä taas japanilaistyylisempään. Seuraavaksi varmaan luvassa enemmän taas predikamenttia.

Jokaisella meistä on omat välineemme omien mieltymystemme ja tapojemme mukaan. Minulle tärkeää lyömävälineissä on hyvä kontrolli miksi kaikki käyttämäni floggerit on itse rakentelemia ja erilaiset kepit näkevät paljon enemmän käyttöä kuin muut välineet. Vuosien varrella on erilaisia lyömävälineitä, dildoja, puristimia ja köysimetrejä kertynyt laaja valikoima laidasta laitaan. Koen että omat floggerini ovat minun käteni ja samalla ajatukseni jatkeet, mitä hallitsen hyvinkin tarkasti ja tiedän niiden mahdollisuudet ja rajat.

Tällä hetkellä silti eniten käyttämäni väline on kehoni. Olen huomannut että vaikka rakastan leikitellä erilaisten välineiden mahdollistamalla erilaisten tuntemusten herättelyllä, yhä enemmän ja enemmän arvostan sitä yhteyden tunnetta mitä oman kehon käyttö tuo. Osuman omalla kehollaan toiseen tuntee paljon tarkemmin, ja sitä voi hallita hyvin eritavalla. Eihän siinä samaan nopeuteen päästä, mutta toisaalta siihen saadaan haluttaessa hyvin tarkkaan säädettyä millaisesta osumasta on kyse. Tuntuuko se terävänä kipuna joka viiltää kevyesti vai tuntuuko se luihin asti uppoavana ja pitkään sattuvana.

En ole koskaan arvostanut ihmisiä jotka suhtautuvat kivun tuottamiseen kuin kaikki kipu olisi samanlaista. Se on kovin suppea näkökulma siihen värikkääseen mailmaan millaista aistileikkimistä erilaisilla kivuilla ja erilaisilla jännitteillä voi harrastaa. Täysin samanlainen fyysinen ärsyke erilaisella tunnelmalla aiheuttaa erilaisen reaktion ihmisessä. Tämä on seikka miksi koen että dominoivan pitäisi sen sijaaan että miettii mitä aikoo tehdä, pohtia ennemmin mitä haluaa aiheuttaa.

Oman kehon käyttön etuja on että tunnelmaa ja jännitettä voi muokata helposti sillä miten muuten koskee kehoon, miten vaihtaa toisen asentoa, miten ohjaa toista. Omalla keholla tekemällä välineiden tekemä etäisyys jää pois, joten alistaminen muuttuu heti vähemmän käskyttäväksi ja enemmän voimakkaasti ohjaavaksi. Samalla jännitettä voi paljon helpommin muuttaa koska on kokoajan sopivalla etäisyydellä että voi mitä tahansa tehdä hetkestä toiseen, eikä tarvitse miettiä että mihin nyt sen floggerin laski kädestään kun äsken kuristi.

Koen että minulla on iso jako sen suhteen onko kyseessä vain kivulla leikittelystä vai ei. Jos kyseessä on puhtaasti erilaisten kipukokemusten ja sitomisen kanssa työskentely, pyrin pitämään tilanteessa pienen jännitteen mutten rakentele sen enempää. Jos taas tarkoituksena on enemmänkin tehdä, niin ohjailen tarkemmin toisen kokemuksia ja reaktioita, pyrkien hakemaan niitä toisen reaktioiden rajoja. Hakien sitä pientä epävarmuutta joka luo paljon voimakkaamman jännitteen. Sen mikä saa subin epäröimään pariksi sekunniksi ja kokemaan sen sijaan että vain olisi. Kun toisen reaktioita ja rajoja osaa riittävästi lukea on mielenkiintoista ottaa kivun, pelon ja tahdon lisäksi mukaan myös toisen seksuaalisuus, on se sitten voimakkaan kiihoittumisen, tai kiihoittumisesta koituvan häpeän kautta. Jokaisella on joitain koukkuja seksuaalisuudessa mitä kautta voi muita kokemuksia voimistaa. Usein ihmiset eivät edes tiedä mitä ne tarkemmin ovat ennenkuin ne kaivelee sieltä esiin varovasti tökkimällä ja reaktioita lukien.

Seuraavassa tekistissä on aika päästä vähän paremmin asiaan ja aion kirjoittaa seuraavan aikataulutetun session suunnitteluprosessia auki.